Pikkukuva
Katson ikkunasta kun ihmiset ajavat töihin. Autoja on kaiken kokoisia ja värisiä; rikkailla isot autot erikoisväreineen, kun taas köyhillä pienet, tavallisen väriset autot. Ja oikein köyhät ajavat polkupyörillä. Mutta minä olen kaikista köyhin, minulla ei ole edes polkupyörää. Kauniit tai hyvästä perheestä tulevat menevät hyviin työpaikkoihin, rumat tai huonosta perheestä tulevat taasen huonoihin työpaikkoihin. Minä olen rumasta perheestä, minä en käy töissä ollenkaan.

Juon siis kahvia, halpaa kahvia, sitä halvinta mitä kaupasta saa, ja katson ikkunasta kun ihmiset ajavat töihinsä. Kun käyn kaupassa ja ostan sitä kaupan halvinta kahvia, katsovat myyjät minua halveksuen, vaikka itse tulevat töihin polkupyörillä tai hyvin pienillä ja hyvin tavallisen värisillä autoilla. Kahvihuoneessa he nauravat minulle. Olen se mies, joka ostaa ja juo kaupan halvinta kahvia.

Kauniit ihmiset keskustelevat televisiossa muodikkaista aiheista. Tavalliset ihmiset ihailevat heitä ja keskustelevat kahvihuoneissa samoista aiheista, koska se on muodikasta. Tavalliset ihmiset pukeutuvat samanlaisiin, kalliisiin vaatteisiin, joihin heillä ei ole varaa, kuin heidän ihailemansa kauniit ihmiset. Minä pukeudun vaatteisiin joihin köyhät pukeutuvat, joihin köyhillä on varaa, ja keskustelen tavallisista aiheista, koska en osaa keskustella muodikkaista.

Kun tavalliset ihmiset tulevat päivän jälkeen kotiin, toteuttavat he itselleen ja arjelleen tärkeitä asioita. He käyvät kaupassa, hakevat lapsensa koulusta tai päivähoidosta, tekevät ruokaa ja siivoavat. Illan tullen he laittavat lapset nukkumaan, kaatavat lasillisen viiniä ja katsovat televisiosta kauniita ihmisiä. Se on heille tärkeää. Kauniilla ihmisillä ei ole lapsia, heillä on vain aikaa ja toteutuneita unelmia. Kauniille ihmisille on tärkeää olla tärkeitä. Minun elämässäni ei mikään ole tärkeää. Aamupäivisin kun tavalliset ihmiset rakentavat huomista, minä rakennan tyhjistä vessapaperirullista linnaa olohuoneen lattialla. Minulla on niin paljon vessapaperirullia, että mahdun itsekin linnaani. Menen monesti sinne syömään mehujäitä. Se ei ole tärkeää, sanovat ihmiset. Iltapäivisin saatan keittää kupillisen halpaa kahvia ja laskea vastapäisen talon seinän tiiliä. Niitä on 574, mutta sekään ei kuulemma ole tärkeää. Minä vain nauran asialle. Niin teen aina, kun jokin haittaa minua. Nauru vie pahan pois.

Tänään aurinko ei paista. Taivas on harmaa ja lehdettömät puut taipuvat tuulesta. Taivun itsekin. Lähden rannalle. Matkalla näen ihmisiä muuttamassa toisia ihmisiä, rakentamassa uusia taloja, joihin muita ihmisiä voi muuttaa, sekä tyhjentämässä talojen roskakatosten roska-astioita, joihin taloon muuttaneet ihmiset lajittelevat roskansa. Nämä ihmiset tulevat töihin pienillä, tavallisen värisillä autoilla.

Saavun rannalle. Vesi käy tummina, vaisuina aaltoina rannan kiviin. Otan askeleita kohti laineita. Vesi on kylmää, mutta jatkan etenemistä kauemmaksi rannasta. Vaikka olen se mies rumasta perheestä, joka puhuu tavallisista aiheista, ostaa kaupan halvinta kahvia, jolle kahvihuoneessa nauretaan ja jonka mikään ei ikinä ollut tärkeää, ei tulla minua niistä muistamaan. Minut tullaan muistamaan naurustani, joka kaikui rumassa kodissani, kaupan kassalla ja keskustellessani tavallisista aiheista. "Hah hah hah!", minä nauran kahlatessani, kunnes lopulta painun kokonaan pinnan alle. "Hah hah hah!", minä nauroin, ja siitä minut muistetaan.

Tavallisen värisiä autoja

Ilmianna / repost? <Ristusperkele> ke 02.12.2015  -  katsottu: 453 kertaa  - Jaa

Kommentit

Tehokäyttäjä
3073 viestiä (+10737)

02.12.2015 22:15 +2 pistettä [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna
Peruskäyttäjä
2980 viestiä (+5557)
@Heidebrink sanoi:

Kiitos :D
02.12.2015 22:20 +1 pistettä [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna
Peruskäyttäjä
726 viestiä (+470)
;-;
02.12.2015 23:21 +1 pistettä [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna

Hanki oma tunnus tai kirjaudu sisään, niin voit jättää tähänkin kommenttisi!

Tunnus: Salasana:
  Voit kirjautua myös Facebook-tunnuksellasi ja pääset heti kommentoimaan!