Pikkukuva
Aamu oli harmaa, aamukahvi mustaa ja vihreä solmioni vihreä, löysäsin sitä istuuduttuani tuoliin. Tuumasin, etten tekisi tänään mitään järkevää. Riisuin housut ja puhaltelin saippuakuplia. Ne leijailivat hilpeästi ympäri toimistoa ja poksahtelivat märkinä tärkeiden papereiden päälle, vaan paskaapa minä siitä. Aamu eteni sateenkaaren sävyissä kohti puoltapäivää, joten oli aika pukea housut jalkaan ja keittää lisää kahvia. Latasin kahvinkeitintä kun toimisto ovi kävi. Käännyin katsomaan tulijaa, ja mikä viehättävä näky minua odottikaan; pitkät, hoikat sääret, mitkä eivät ottaneet loppuakseen, naisellinen lantio tiukassa hameessa myyden muotoaan, klassisen tyylikäs pitkäkarvainen villapaita, mikä ei sekään saanut löysästä olemuksestaan huolimatta runsasta povea piiloon. Kauneuden kruunasi voimakkaat kasvot joita sivusi hieman alle harteiden yltävät ilta-auringon oranssit kiharat ja smaragdin vihreät silmät. Tuohon kiivaaseen katseeseen ei voinut olla rakastumatta. Näky aiheutti minulle niin raivokkaan erektion että puntin helmat nousivat lähes polviin asti, kuitenkin riittävästi paljastaakseen nilkkaan tatuoidun vaateripustimen. "Mitä helvettiä!", tiuskaisi äitini ovelta. Tuo tappava katse sai erektioni laskemaan, mutta vain kevyesti. Kävin työpöytäni taakse istumaan. Hän käski minut kauppaan.

Mandariinit olivat makeimmillaan tähän aikaan, kuin orgasmeja oransseissa kuorissaan, kävin pohdintojani samalla kun pyörittelin niitä käsissäni hedelmäosastolla. Ne pehmenivät nopeasti, joten laskin ne takaisin ja jatkoin toiselle osastolle ihmettelemään makujen laajaa kirjoa jogurttien saralla. Miksi ihmeessä niitä täytyy olla niin montaa erilaista, vaikka pelkällä vaniljallakin pärjäisi oikein mainiosti. Huomasin saaneeni vietettyä kaupassa enemmän aikaa kuin mitä sain ostettua poistuessani kassoilta puolen kilon kahvipaketin kanssa.

Äiti odotti kärttyisänä toimistollani, mutta hän nyt oli kärttyisä aina, sanoi aina olleensa pettynyt minuun ja kertoi kuinka olen pilannut hänen elämänsä, mutta äidit tietävän parhaiten, joten ehkä sitten olin pilannut hänen elämänsä. Äiti oli puurojeni voisilmä ja päivieni suonsilmä, kiroukseni ja kiitokseni, elämäni perssilmä ja minä hänen silmäteränsä, vaikkei sitä ikinä myöntänytkään, eikä oikeastaan antanut edes ymmärtää, mutta uskon että hänelläkin oli tunteita minua kohtaan. Meillä oli sellainen viha-rakkaussuhde; minä rakastin ja hän vihasi.

Istuin juottolan perimmäisen pöydän perimmäisessä nurkassa. Eteeni lipui nainen, lihava nainen. Hän ei lipunut kuin maininki, vaan kuin hyökyaalto sulloutuen nojalliseen jakkaraan perseen levittäytyen käsinojille. Hän ei ollut tyyppiäni, mutta hän oli tasoani, joten lähdin valomerkin jälkeen hänen luokseen. Hän asui laiskasti pidetyssä yksiössä keskustan nurkalla ja hänellä oli kissa nimeltään Herra. Herra Herra hyppäsi sohvalta luikkien piiloon emännän rehevästi rymähtäessä joukkoistuimeen kuola poskellaan kieltään lipoen ja etusormeaan koukistellen kuin krampin saanut. Harrastimme kauneinta, jos niin voi parhaalla tahdollakaan sitä irvokkuutta kuvailla neidin mylviessä kuin puukotettu lehmä, minun niellessäni ylös noussutta vastenmielisyyttä. Emäntä kieri kuin sileä öljyttyä kaltevaa ja minä vaihdoin toiseen reikään kireämmän toivossa, mutta kuten tavallista, rukouksiini ei vastattu ja sain vain varren valeltuna paskaan. Askartelin vaatteet päälleni ja lähdin ulko-ovesta samalla ryminällä kuin olin tullutkin. "Hyi helvetti", kompuroin rappukäytävässä niin sanojani kuin askeleitanikin.

Palattuani kotiin löysin äitini kylpyammeesta tyhjä pilleripurkki vaisusti seilaten kuin seuraa pitäen, viinilasin pitäessä päivää pirstaleina kylpyhuoneen kaakeloidulla lattialla. Hänestä oli kadonneet värit; silmät olivat kuin syksyn yöroutainen nurmi hiusten hakiessa sävyä kahvinkeittimeen unohtuneen suodattimen keräämästä homeesta, näky oli sanalla sanoen haalea. Viimein saisin vastakaikua tunteilleni. Riisuuduin ja astuin ammeeseen, minkä jälkeen rakkaan äitini. Asettelin häntä ammeessa haluamiini asentoihin ja yhdyin häneen uudestaan ja uudestaan saamatta lemmen paloa sammumaan. Kun käänsin hänet nelinkontin ja painauduin peräaukkoon, oksensi hän ammeeseen. En tiedä, oliko hän todella vielä elossa, mutta varmistaakseni asian painoin hänen päänsä veden alle työntöjen kiihtyessä saippuan ja oksennuksen lotistessa rakkauden sävelmää. Taltutettuani himoni nousin ammeesta. Äiti jäi makaamaan vatsalleen ammeeseen. Ovelta lausuin hänelle viimeisen kerran: "rakastan sinua äiti", painoin valokatkaisijaa ja suljin oven. Hänellä menisi vielä hetki pukeutua. Kunpa hän laittaisi sen mekon mikä hänellä oli hautajaisissani.

Sairaan kaunista

Ilmianna / repost? <Ristusperkele> ke 14.01.2015  -  katsottu: 1 526 kertaa  - Jaa

Kommentit

Aktiivinen käyttäjä
7289 viestiä (+17762)
Enpä osannut odottaa Sydän, Sydän - Viha ei kuihdu koskaan ja Riston Auringon prinsessa biisien sekoitusta.
14.01.2015 23:55 +1 pistettä [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna

Hanki oma tunnus tai kirjaudu sisään, niin voit jättää tähänkin kommenttisi!

Tunnus: Salasana:
  Voit kirjautua myös Facebook-tunnuksellasi ja pääset heti kommentoimaan!