Pikkukuva
Ahkeruus on harvinaista näinä aikoina. Mutta jos sinulla on vain yksi toive, elämäsi kantava pilari, niin etkö tekisikin kaikkesi sen saavuttaaksesi. No, tarinamme miehellä oli, nimittäin kengät. Mutta ei mitkä tahansa kengät, vaan sellaiset tumman ruskeat, aitoa nahkaa, vahva ommel ja harkittu muoto, sellaiset olivat tämän miehen unelmien kengät. Vaikka kengät eivät olleetkaan kalliit, niin eipä ollut mieskään rikas. Seitsemän pitkää vuotta oli hän raatanut 12 tuntista päivää lajittelemassa jätteitä, paljain jaloin ja huonolla palkalla laittaen siitä vähästä niin paljon säästöön kuin vain saattoi, vaikkei se paljoa ollutkaan. Mutta joka ilta kun hänen vuoro loppui ja hän käveli kotiin, pieneen kellarihuoneistoon, valitsi hän reittinsä siten että se kulki kenkäkaupan ohi. Hän saattoi toisinaan vain vilkaista niitä muutaman minuutin, toisinaan jäädä varttitunneiksi ihastelemaan näyteikkunassa olevaa kenkäparia. Hän muisti jokaisen yksityiskohdan jo ulkoa, mutta siltikin kengät olivat päivä päivältä kauniimmat. Voi kuinka kauniit ne olivatkaan, täydelliset kenen tahansa jalkaan.

Kului vielä aikaa, kauan aikaa, kunnes koitti se päivä. Mies oli varmasti maailman onnellisin sinä aamuna. Hän meni töihin hartioiden levyinen hymy kasvoillaan, sillä tänään hän saisi vihdoin nuo kengät, joista hän oli sen vuosikymmenen jo haaveillut. Mies oli niin iloinen, ettei välittänyt edes lasinsiruista tai ruiskuista jalkapohjissaan. Kun koitti työpäivän ainoa tauko, alkoi miestä heikottaa silmin nähden kovin ja pian hän kaatui jo maahan tajuttomana. Hän heräsi sairaalalla johon hänen työkaverinsa oli hänet tuonut polkupyörällään, autoon kun ei ollut varaa. Lääkäri tuli miehen luokse pahoitteleva ilme kasvoillaan. "Valitettavasti tulitte hieman liian myöhään ja myrkytys oli edennyt jo liian pitkälle, joten meillä ei ollut vaihtoehtoja."

Satoi kaatamalla, mutta silti kohinan yli kantautui kauas sydäntä riipivän tuskainen kyynelten vuodatus. Mies istui pyörätuolissa kenkäkaupan nurkalla jalat polvista alaspäin amputoituina ja pari kenkiä sylissään. Sellaiset tumman ruskeat, aitoa nahkaa, vahva ommel ja harkittu muoto, täydelliset kenen tahansa jalkaan.

Epäonnen potku

Ilmianna / repost? Lisätty: ke 08.05.2013  -  katsottu: 1 745 kertaa  - Jaa

Kommentit

Tehokäyttäjä (VIP)
32413 viestiä (+91923)
PIM! Olet Antero.
Pidin tarinasta. Lauserakenteet tökkivät parissa kohtaa, mutta muuten hyvä.
08.05.2013 20:48 [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna
Aktiivinen käyttäjä
1379 viestiä (+1398)
Ihana tarina, olet kehittynyt kirjoittamisessa.
08.05.2013 22:23 +2 pistettä [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna
Tulokas
86 viestiä (+16)
Helvetin hieno tarina, kyllä tässä on taas sitä jotain! :D
09.05.2013 11:43 +2 pistettä [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna
Peruskäyttäjä
609 viestiä (+816)
Hyvä tarina. Sain fiiliksiä jostain 30-50-luvun pulp-horror-kirjallisuudesta, jossa oli usein aikas onneton, ajatuksia herättävä loppu..
02.06.2013 17:52 +3 pistettä [ +1 [ Lainaa ]  [ Ilmianna

Hanki oma tunnus tai kirjaudu sisään, niin voit jättää tähänkin kommenttisi!

Tunnus: Salasana:
  Voit kirjautua myös Facebook-tunnuksellasi ja pääset heti kommentoimaan!