Silloin kun synnyin myrskysi. Kätilö joutui työskentelmään pimeässä ja pimeään minä synnyin. Sen verran erehtyi tuo lapsenpäästäjä, että pimeässä jättivät minut pöydälle ja punnitsivat istukan. No erehdys selvisi lopulta, mutta ei jäänyt viimeiseksi.

Tarhassa luulivat minua mykäksi. Lopulta selvisi, etten osannu puhua. Olin ainoa joka reputti. Muut pääsivät kesälomalle, kun taas minä sain koko kesän ajaksi puhetehtäviä.

Koulussa tapahtui kaikkea erikoista. Aina kun pieraisin sain rangaistuksen. En edes tiennyt, että se olin minä. Vasta paljon myöhemmin minulle selvisi, että minulla on huono kuulo ja löysä sulkijalihas. Yrittivät kaikenlaisia hoitoja, mutta lääkäri sekoitti korvia koskevat paperit sulkijalihasta koskeviin papereihin sillä seurauksella, että kärsin tänäkin päivänä pierunkuuloisesta tinnituksesta.

Työelämässä kohtasin suuresti erilaisia vastoinkäymisiä. Ensimmäiset kaksi kuukautta tein työtä palkatta. Luulivat, että olin vain tutustumassa työelämään. Kun asia selvisi, erottivat minut. Olin kuulemma yrittänyt valheellisin keinoin hyötyä ilmaisesta ruoasta.

Vanhempani kuolivat kun olin 12. Luulin pitkään olevani batman ja että lepakkomies-lehti kertoo elämäntarinaani. No ei minusta sankaria tullut. Joka kerta kun yritin pukea pöytäliinan niskaani luulivat minua kasvatusperheessä homoksi. Se oli vähän raskasta.