@tomba sanoi:

ahh ff7.. ehkä parhain juoni mutta ainakin makein päävihu mitä ollut

kyllä olen samaa mielty, mutta vastukset oli liian helppoja (lukuun ottamatta ruby- ja sitä toista mikä uiskenteli sielä veessä niitä en päässy koskaan läpi :D) Harmittaa vaan koska tästä ei tullu remakea PS3:lle

Ihan paska juoni verrattuna lähes kaikkiin finaleihin. Kutosessa ja kasissa paljon parempi juoni ja jopa kymppi voittaa seiskan. Parastahan tässä pelissä on tietenki taistelu- ja materiasysteemi. Vain idioottien mielestä tälläinen juoni on hyvä: "olen mielisairas, joka luulee olevansa joku toinen ja pelastan maailman toisen mielisairaan kynsistä, joka haluaa päästä luvattuun maahan ja kutsuu randomisti taialla meteoriitin maapallolle, koska hänen äitinsä on friikki ja kaikkien muiden pitää kuolla, koska he eivät ole samanlaisia kuin friikkiäiti ja hänen mielisairas poikansa"

@Hena sanoi:

Ihan paska juoni verrattuna lähes kaikkiin finaleihin. Kutosessa ja kasissa paljon parempi juoni ja jopa kymppi voittaa seiskan. Parastahan tässä pelissä on tietenki taistelu- ja materiasysteemi. Vain idioottien mielestä tälläinen juoni on hyvä: "olen mielisairas, joka luulee olevansa joku toinen ja pelastan maailman toisen mielisairaan kynsistä, joka haluaa päästä luvattuun maahan ja kutsuu randomisti taialla meteoriitin maapallolle, koska hänen äitinsä on friikki ja kaikkien muiden pitää kuolla, koska he eivät ole samanlaisia kuin friikkiäiti ja hänen mielisairas poikansa"

mitenniin "jopa kymppi"?!
parhaat ff:t on 7,8 ja 10. sephiroth on paras vika pääkki final fantasyissa. kympissä on upein tarina. seiska ja kasi on mahtavia molemmat, juoneltaan ja grafiikoiltaan (siihen aikaan).

7 oli hyvä :3 siinä oli materiat ja kaikki, sais tehä se uudestaan.

Seiskan juoni oli paska, pelattavuus oli finalfantasyjen huonoimpia.

That's about it. (ps. Sephiroth on paska vikapääkkä)

FF6,7 ja 10 muistuu mielee kaikki oli kovia ... 8 ja 9:stä en tykänny oikee paitti kasin se korttipeli =D

@Hena sanoi:
Ihan paska juoni verrattuna lähes kaikkiin finaleihin. Kutosessa ja kasissa paljon parempi juoni ja jopa kymppi voittaa seiskan. Parastahan tässä pelissä on tietenki taistelu- ja materiasysteemi. Vain idioottien mielestä tälläinen juoni on hyvä: "olen mielisairas, joka luulee olevansa joku toinen ja pelastan maailman toisen mielisairaan kynsistä, joka haluaa päästä luvattuun maahan ja kutsuu randomisti taialla meteoriitin maapallolle, koska hänen äitinsä on friikki ja kaikkien muiden pitää kuolla, koska he eivät ole samanlaisia kuin friikkiäiti ja hänen mielisairas poikansa"

Vaikka olenkin seiskan fani henkeen ja vereen, niin myönnettäköön, että tarinankerronta muuttuu varsinkin loppua kohden hieman lapselliseksi (meteori, weaponit, yms.) Mutta se ei haittaa, sillä mytologialtaan ja juoniasetelmaltaan seiska on fiktiivisen tarinankerronnan täydellistymä, eräs onnistuneimmista ja mieleenpainuvimmista fantasiapläjäyksistä.

Lifestream, ShinRa, Mako-energia, The Jenova Project... Asetelma tuntuu todella tarkasti suunniteltulta ja uskottavalta. Kaikki palaset loksahtavat tarkasti kohdalleen, niistä muodostuu puutteeton ja monimutkainen looginen kokonaisuus, joka takaa juonelle vankan perustan.

Juonen kiemuroihin syvälle haudatut syy-seuraus-suhteet ovat pelin todellinen suola. Kokonaisuutta on vaikea hahmottaa edes pelin kymmenen kertaa läpi pelanneena, mutta silti juonen jokaisen palasen välillä on selvä looginen yhteys.
Varsinkin Jenovan "näkymätön" mutta vahva rooli tarinassa kuvaa edellistä väittämää hyvin: Pelin antagonisti, Sephiroth, voidaan ajatella Jenovan nukkena, samoin kuin protagonisti, Cloud. Koko juoni rakentuu determinisesti "Jenovan jälleentulemisen" ympärille. Ironista kyllä, Jenovalla on vain yksi rivi dialogia koko pelin aikana. Toisen tulkinnan mukaan Sephiroth on se todellinen nukkemestari. Kun mukaan sotketaan vielä ShinRa ja lifestream, on soppa valmis. Nimenomaan tulkinnanvaraisuus tekee seiskasta sarjansa kirkkaimman helmen. Pelin kauneus rakentuu lopulta pelaajan tulkinnan varaan. Mitä enemmän juoneen perehtyy, sitä enemmän siitä löytyy uusia ulottuvuuksia.

FF8 pyrkii mielestäni samaan tulkinnanvaraisuuteen kuin seiska, mutta kokonaisuus tuntuu tekotaiteelliselta. Kun seiskassa juonen syvyys tuntuu luonnolliselta seuraukselta tarkkaan harkitusta lähtöasetelmasta, niin kasissa juonen palaset tuntuvat irrallisilta, sekaan nakatuilta kummallisuuksilta. Sama pätee myös FF kolmeentoista.

Final Fantasy 9 taas luottaa perinteiseen, selkeään ja suoraviivaiseen tarinankerrontaan. Pelin pelaa kerran innolla läpi, mutta tarinasta ei löydä uutta seuraavilla pelikerroilla. Luulen, että ysin kannattajiin vetoaa pelin seesteinen tunnelma, verrattuna seiskan ja kasin ankeaan maailmaan.

En jaksa kirjoittaa mitään johtopäätöskappaletta joten lopetan tämän tähän.

veni veni venias respan sihteerit vensias SERPITOR lalalaaaa SERPITOR!

nyt vasta huomasin että ff 7 perustuu maapalloon O.O